Keskiyön ajatuksia

Oonko sekaisin,
vai muuten vaan hullu,
kun tiputat mun niskaan pommin,
joka murskaa kaiken,
ja silti,
yhä edelleen,
mä jaksan toivoa,
vaikka tiiän,
että se on turhaa.

Muistollesi

Musta pitsi laskeutuu iholle,
jalat asetetaan korkokenkiin.
Kasvoille vedenkestävää maskaraa,
hieman lakkaa hiuksiin.

Valmistaudun henkisesti,
mutta peitän sen laittautumiseen.
Haluan näyttää kauniilta,
kun lähetämme sinut matkaan viimeiseen.

Ehkä nyt näät kuka tänään olen,
olethan minusta ylpeä?
Ehkä nyt tunnistat minut,
vartioithan askeliani?

Lepää rauhassa Vaari
-E

Päivitysss

Päivityksiä ei ole tännekkään paljoa sadellut, toivottavasti ette oo unohtaneet mua? Kuitenkin tulin ilmoittamaan, että kyllä mä olen vielä hengissä ja tekstejä tulee mahd. pian lisää. Kuitenkin nyt mun päässä pyörii liikaa asioita enkä saa niitä sanoiksi, eli mun pitää kasata ne yhdeksi ensin:)

Pelko

Mun pitää selvittää mun pää,
ennen kuin voin luvata mitään.

Ennen kuin voin antaa sun koskea,
mun pitää vetää happea.

Oon vain kasa elimiä sotkussa,
mä haluan selvittää ne.

Oon vain ihmisriekale,
mä haluan olla kokonainen.

Ja vaikka tarviin sun apua,
en voi antaa sun koskea.

Aika

Yksi sekunti,
se pieni hetkemme,
jonka jo unohdin.

Yksi minuutti,
se kertomasi kuiva vitsi jolle nauroin,
kun olin vain viisi vuotias.

Yksi tunti,
se yhteinen shakkipelimme,
jonka annoit mun voittaa.

Yksi viikko,
se perjantai-iltapäivä,
jolloin mut tuotiin sun luo.

Yksi kuukausi,
se yksi päivä,
kun nähtiin.

Yksi vuosi,
se juhlapyhä,
jolloin tekstasin kavereille.

17 vuotta,
se hetki kun katsoin sua,
etkä sä enää tuntenut mua.

Silmänräpäys,
ja mä tiedän,
että sä voit olla jo poissa.

Sade

Tähän runoon tuli inspiraatio täältä

Maa on märkää ja ilma kosteaa,
mä juoksen paljain jaloin.

Sadepisarat kastelevat mun hiukset,
mä haluan vain paeta teiltä.

Mä löydän mun taivaani,
enkä mä välitä särkevistä jaloista.

Riisun mun päältä mustetahrat,
riisun kemikaalit, lapsityövoiman ja maailman.

Märät hiukset liimautuu mun niskaan,
märät ruohot liimautuu mun ihoon.

Mä olen hetken mä,
sade huuhtoo musta kaiken ylimääräisen.

Ilman sua

Mitä mä teen täällä ilman sua,
kaikki nää ihmiset inhottaa mua.
Mikään ei oo sama ilman sua,
oot jo osa mua.

Tää kaupunki on täynnä kusipäitä,
mä tarviin jonkun johon luotan.
Tää koulu on täynnä vatipäitä,
mä tarviin jonkun johon turvaudun.

Mitä mä teen täällä ilman sua,
hei älä mee, tai viet multa kaiken.
Mikään ei oo sama ilman sua,
ilman sua elää en enää voi.

Näihin sanoihin sisältyy mun koko maailma

Mulla on ystäviä.
Jos ne putois kalliolta,
mä ottaisin ne kiinni.

Mut jos mä putoisin kalliolta,
mä en huutais,
eikä kukaan ottais mua kiinni.

Vääränlainen

Ihan ensiksi haluan selventää, että nämä ovat näin alustavasti yhden biisin sanat, jos saisin sävellettyä sen loppuun asti. Kun se on valmis, saatte ehkä kuulla sen:) Laittakaa hei kommenttia mitä mieltä olitte!

Mä olen vääränlainen,
en oo sulle oikee nainen.
Mä olen vääränlainen,
en oo sun haave salainen.

Kulta ota mua kädestä,
lähdetään kauas täältä,
lähdetään pois muiden silmistä.

Mennään sinne minne meitä ei seurata,
luota muhun, mä tiedän paikan,
luota muhun, me ollaan siellä rauhassa.

Mut koskaan meidän kädet ei kohtaa,
koskaan me ei jäädä kahden.

Mä olen vääränlainen,
en oo sulle oikee nainen.
Mä olen vääränlainen,
en oo sun haave salainen.

Kulta ole mulle taivas,
kerro mulle kaikki sun unelmat,
kerro mulle kaikki sun haaveet.

Mä tarvitsen sua, sen mä tiedän,
sä oot mulle salaisuus, joka pitää selvittää,
sä oot mulle rikos, josta en kerro.

Mut koskaan meidän tiet ei kohtaa,
koskaan me ei jäädä kiinni.

Mä olen sulle vääränlainen,
en oo sulle oikee nainen.
Mä olen sulle vääränlainen,
en oo sun haave salainen.

Rakennan pilvilinnoja tyhjästä,
seinät nousee sun katseista,
katon pystytän sun sanoista.
Seison linnani ovella,
ootan sua mun vierelle,
mut sä et tuu.

Sä et koskaan tuu,
pilvilinna kaatuu,
maahan murenee,
haaveet pois pakenee.

Mä olen sulle vääränlainen,
en oo sulle oikee nainen.
Mä olen sulle vääränlainen,
en oo sun haave salainen.

Varjossa

Taas se oot sä
joka istuu poikien sylissä,
jolle kaikki pojat tekstaa.

Mä huudan ja kiljun,
eikä kukaan huomaa.

Taas se oot sä
joka saa kaiken huomion,
joka saa kaikkien numeron.

Hypin väkisin teidän silmille,
muttette huomaa.

Taas se oon mä
joka on se hyvä tyyppi,
joka on sellanen järkevä.

Oikeesti haluan juoda kännit,
nuolla jotain humalassa.

Taas se oon mä
jota kukaan ei huomaa,
joka on kaikille itsestäänselvyys.

Kaikki näkee muttei sisäistä,
jään taas yksin.

Haavat

Me ollaan hajotettu toisemme,
ei enenpää vahinkoa tehtävissä.
Raavittu verille ihomme,
potkittu lihakset mustelmille.

Revitty toistemme rinta auki,
koska haluttiin tietää onko toisella sydäntäkään.
Riistettiin keuhkot väkisin halki,
nyt kummankin kurkkua kuristaa.

Henki ei kulje.

Napattiin sydän rinnasta,
heitettiin maahan ja tallattiin.
Talloin vielä varmuudeksi luut sun varpaista,
jottet sä pysyisi pystyssä.

Nyt tän kaiken jälkeen,
pyydät anteeks, sovittais jooko?
Käännän pois mun katseen,
pysyn vahvana mutten oo ookoo.

Vuodet on vierineet,
oon halunnut vaan unohtaa.
Pintahaavat parantuneet,
sydän lyömistään jatkaa.

Ei enää katsota silmiin,
ollaan kuin ei tunnettaiskaan.
Et enää palaa mun uniin,
mut en sano etten sitä haluiskaan.

Nostalgia

Me oltiin aikamoinen porukka.
Tehtiin läksyt koulun jälkeen,
syötiin välipalaa,
sitten me oltiin vapaita kuin taivaan linnut.

Meitä oli neljä,
yks oli rauhallinen, piti silmällä kaikkia,
mut osas silti pitää hauskaa,
me kaikki rakastettiin sitä.

Yks oli täys vastakohta,
joka luisti jälkien siivoamisesta,
sotki eniten, keksi rajuimmat leikit.
Me ihannointiin sen rohkeutta.

Yks oli leikkisä, mut tosi epävarma itsestään.
Ei vissiin halunnut kasvaa aikuiseksi,
koska kotona ei koskaan kantanut vastuuta mistään.
Me niin usein niillä.

Mä olin innolla mukana kaikessa,
sopeuduin melkein mihin vaan.
Rakastin siinä porukassa kaikkea,
sitä kaikkea jäin vaan kaipaamaan.

Rauhallinen sairastu,
putos porukasta.
Vaikka yhä nään sitä,
se ei oo se sama.

Rohkein kokeili liikaa rajojaan,
lähetettiin laitokseen.
Meillä meni välit poikki,
enkä tuu ikinä siitä kunnolla toipumaan.

Viimeinen on ihan samanlainen kuin silloinkin,
henkisesti ja fyysisesti hajalla,
epävarma itsestään ja haluaa täydellisyyttä.
Ei meillä oo enää mitään yhteistä.

Mä liikun täysin eri ihmisten kanssa,
teen asioita jotka kuuluu mun ikäiselle.
Vaikka mulla on upeita uusia ystäviä joita en vaihtais,
haluisin vielä viettää yhden päivän teidän kanssa.

Oltiin me aikamoisia.

Opettajat

Aloin tänään miettiä
kuinka paljon ammattitaidottomia opettajia onkaan.
Vanhemmat vaan hymyilee,
eivätkä ne kyseenalaista ollenkaan.

Jos en tee läksyjä,
en ansaitse tasokasta opetusta.
En tehnyt kahta tehtävää,
en tule saamaan koulutusta.

Jätin muistiinpanot kotiin,
musta siis ei oo mihinkään.
Oon huolimaton oppilas,
enkä tarvitse sääliä keneltäkään.

Opettajat on maailman napa,
niitä pitää kunnioittaa.
Oppilaille saa vittuilla miten tahtoo,
ei me olla ihmisiä lainkaan.

Jos on ongelma puhu aikuiselle,
ne auttaa se on niiden työ.
Kun ois asiaa niillä on ruokatunti,
ihan ku ei tarpeeks jo kiristäis vyö.

Oon väsynyt tunnilla,
silmäni vaipuvat hetkeksi kiinni.
Kohta mulle osoitetut haukut raikaa ympäri luokkaa,
yöllä kuuluu nukkua sintti!

Välillä mä mietin onko ne oikeesti käyneet koulutusta,
vai kävikö ne kirjekurssin.
Me sentään opiskellaan perseet hiessä,
kun ne opettaa sanasta sanaan niinkuin kirjassakin.

Turta(na)

Esittäny niin kauan tuntevani,
et en enää tiä mitä tunnen.
Halunnut niin kauan olla joku,
et en enää tiiä kuka olen.
Keksiny niin kauan tekemisiä,
et en enää osaa tehdä mitään.

Mä haluan tuntee taas,
sillee miten sä sait mut tuntemaan.
Haluun kokee uudelleen sen kaiken,
ilot, surut, itsetuhoisuuden, onnellisuuden.
En haluu olla näin turta,
elää elämääni autopilotilla,
väsyneenä ja lasittunein silmin.

Luulen tietäväni kuka oon,
mut mistä mä voin tietää?
Ne sanoo et se kuuluu tähän ikään
etsiä itseään, olla vähän hukassa.
Oon niin epävarma mun toiveista,
et ei terkkarit uskokaan,
haluun lavalle, mut haluun olla rauhassa.
Haluun olla niinkuin sä,
kaunis, laiha, upea.

Tarviin päämäärän,
jonkun mihin pyrin.
Mietin päivät pitkät mitä haluan oppia,
mut en tee sen suhteen mitään.
Kai tekisin jos se olis tarpeeks tärkeetä.

Musta ei tunnu miltään,
elämä menee mun ohi.
Mulla on sosiaalinen elämä,
harrastan ja opiskelen,
mikään ei oo vialla.
Paitsi että just se on vialla.

Turhautuminen

Älä puhu mulle,
ei nähdä enää.

Käännä sun katsees pois,
ei nähdä enää.

Älä liiku meidän kanssa,
ei nähdä enää.

Älä oo mun ystävä,
jos ei koskaan olla enenpää.

Hetkiä.

Askeleiden kaiku tyhjässä salissa,
sydämen lyönnit kun jännittää,
hiustenkuivaajan humina kun on yksin kotona.

Kun herää minuutteja ennen herätyskelloa
ja odottaa sen soimista.
Ja kun se soi, toivoo että saisi odottaa vielä hetken.

Lyijykynän rahina paperia vasten hiljaisessa luokassa,
kenenkään muun kynä ei pidä ääntä.

Kun pitäisi laittaa hana kiinni,
mutta avaakin sitä enemmän,
vesi roiskuu ja päälläsi on valkoinen paita.

Kun facebookin etusivu on täynnä päivityksiä
joista käsketään tykätä jos välitetään kirjoittajasta.
Kun ohittaa päivityksen ja miettii,
tuleeko toiselle nyt paha mieli.

Ollaan porukalla mässäämässä,
tarjolla on suolaista ja makeaa.
Ensin syö makeita, mutta tulee täyteen.
Siirtyy suolaiseen, ja tajuaa,
että on täynnä.

Kun lukee tätä tekstiä,
ja hoksaa,
että lähes jokaisen kohdan tunne,
on jotenkin tuttu.

Kesäyö

Juot sun kolmatta kaljaa. Me kaikki tiedetään, että aina kun sä juot, pokaat jonkun onnekkaan tytön jonka kanssa vietät loppuillan. Oot jo päässyt vauhtiin, ja rinnakkaisluokan ruskeahiuksinen futarityttö on ilmeisesti voittanut arvonnan. Tyttö nauraa jutuillesi turhan äänekkäästi, enkä aio laittaa sitä kännin piikkiin, sillä olen päättänyt vihata sitä.

Me muut seistään rantavedessä ja heitellään leipiä. Saku on mestari, se sai kuus. Me muut iloitaan kolmesta. Mä katselen miten kivet tekee veteen rinkuloita, ja miten niiden pienet aallot kimaltavat ilta-auringossa. On ihan tyyntä, ja me nauretaan.

Sä oot hylännyt futarin, koska kävelet meitä kohti. Saku potkaisee vettä sun jalkoihin ja heittää jonkun huonon läpän playboysta. Sä virnistät. Me tehdään sulle tilaa ja sä heität voittoheiton. Kaheksan leipää, sut kruunataan ahvenvitakruunulla kingiks.

Sä et juo enää neljättä kaljaa, etkä valitse itselles prinsessaa täksi illaksi. Mä istun sun vieressä tahallani, mutta me ollaan kai vaan ystäviä. Kun me lähdetään kotiin, kävelet mun kanssa. Kesäyö on valoisa ja hyttyset inisee meidän ympärillä. Me puhutaan turhia vaikka mä haluisin puhua tunteista. Kun sä käännyt sun kotikadulle, me erotaan ystävinä, niinkuin aina ennenkin.

Luokassa

Istut siinä ihan mun edessä.
Mä haluisin koskettaa sun niskaa,
hivellä noita suortuvia,
painaa poskeni sun olalle.

Istut siinä ihan mun edessä.
Mä haluisin kutsua sua nimeltä,
katsoa sua silmiin sillä tapaa
jolla mun ei oleteta katsovan sua.

Istut siinä ihan mun edessä.
Haluisin istua sun sylissä,
tuntea sun kädet mun vyötäröllä
ja sun huulet mun kaulalla.

Istut siinä ihan mun edessä.

Näe minut tässä

Valot osoittaa mua. Mua ja vain mua. Tänään mä oon valokeilassa, ja mä tiedän että tänään sä näät mut selkeemmin kuin koskaan. Etsin sua yleisöstä, siristän silmiäni valoissa. Siellä sä oot, siellä te ootte. Se kiehnää sussa kuin nälkäinen lapsi. Sä kieputat sormias sen saatanan täydellisissä hiuksissa. Sormet pitäis olla mun hiuksissa, mä tiedän sen ja sä tiedät sen. Valot osoittaa mua, etkä sä katso mua. Vinkkaan verhoihin, biitti käynnistyy. Katsees kääntyy, mut niin mäkin. Liikun just niinku pitääkin, ja mä tiedän et oon kaunein salissa, ja jokanen toivoo olevansa mä. Tai mun kanssa. Mä toivon et oisin sun kanssa. Vaikken nää sua, tiedän et katsot mua etkä hiplaa tyttös hiuksia. Sun tyttös katsoo mua ja toivoo et olis niinku mä. Valot osoittaa mua ja mä pyörin ja pyörin ja pyörin ja pyörin ja sä näät mut.