Varjossa

Taas se oot sä
joka istuu poikien sylissä,
jolle kaikki pojat tekstaa.

Mä huudan ja kiljun,
eikä kukaan huomaa.

Taas se oot sä
joka saa kaiken huomion,
joka saa kaikkien numeron.

Hypin väkisin teidän silmille,
muttette huomaa.

Taas se oon mä
joka on se hyvä tyyppi,
joka on sellanen järkevä.

Oikeesti haluan juoda kännit,
nuolla jotain humalassa.

Taas se oon mä
jota kukaan ei huomaa,
joka on kaikille itsestäänselvyys.

Kaikki näkee muttei sisäistä,
jään taas yksin.

Haavat

Me ollaan hajotettu toisemme,
ei enenpää vahinkoa tehtävissä.
Raavittu verille ihomme,
potkittu lihakset mustelmille.

Revitty toistemme rinta auki,
koska haluttiin tietää onko toisella sydäntäkään.
Riistettiin keuhkot väkisin halki,
nyt kummankin kurkkua kuristaa.

Henki ei kulje.

Napattiin sydän rinnasta,
heitettiin maahan ja tallattiin.
Talloin vielä varmuudeksi luut sun varpaista,
jottet sä pysyisi pystyssä.

Nyt tän kaiken jälkeen,
pyydät anteeks, sovittais jooko?
Käännän pois mun katseen,
pysyn vahvana mutten oo ookoo.

Vuodet on vierineet,
oon halunnut vaan unohtaa.
Pintahaavat parantuneet,
sydän lyömistään jatkaa.

Ei enää katsota silmiin,
ollaan kuin ei tunnettaiskaan.
Et enää palaa mun uniin,
mut en sano etten sitä haluiskaan.

Nostalgia

Me oltiin aikamoinen porukka.
Tehtiin läksyt koulun jälkeen,
syötiin välipalaa,
sitten me oltiin vapaita kuin taivaan linnut.

Meitä oli neljä,
yks oli rauhallinen, piti silmällä kaikkia,
mut osas silti pitää hauskaa,
me kaikki rakastettiin sitä.

Yks oli täys vastakohta,
joka luisti jälkien siivoamisesta,
sotki eniten, keksi rajuimmat leikit.
Me ihannointiin sen rohkeutta.

Yks oli leikkisä, mut tosi epävarma itsestään.
Ei vissiin halunnut kasvaa aikuiseksi,
koska kotona ei koskaan kantanut vastuuta mistään.
Me niin usein niillä.

Mä olin innolla mukana kaikessa,
sopeuduin melkein mihin vaan.
Rakastin siinä porukassa kaikkea,
sitä kaikkea jäin vaan kaipaamaan.

Rauhallinen sairastu,
putos porukasta.
Vaikka yhä nään sitä,
se ei oo se sama.

Rohkein kokeili liikaa rajojaan,
lähetettiin laitokseen.
Meillä meni välit poikki,
enkä tuu ikinä siitä kunnolla toipumaan.

Viimeinen on ihan samanlainen kuin silloinkin,
henkisesti ja fyysisesti hajalla,
epävarma itsestään ja haluaa täydellisyyttä.
Ei meillä oo enää mitään yhteistä.

Mä liikun täysin eri ihmisten kanssa,
teen asioita jotka kuuluu mun ikäiselle.
Vaikka mulla on upeita uusia ystäviä joita en vaihtais,
haluisin vielä viettää yhden päivän teidän kanssa.

Oltiin me aikamoisia.

Opettajat

Aloin tänään miettiä
kuinka paljon ammattitaidottomia opettajia onkaan.
Vanhemmat vaan hymyilee,
eivätkä ne kyseenalaista ollenkaan.

Jos en tee läksyjä,
en ansaitse tasokasta opetusta.
En tehnyt kahta tehtävää,
en tule saamaan koulutusta.

Jätin muistiinpanot kotiin,
musta siis ei oo mihinkään.
Oon huolimaton oppilas,
enkä tarvitse sääliä keneltäkään.

Opettajat on maailman napa,
niitä pitää kunnioittaa.
Oppilaille saa vittuilla miten tahtoo,
ei me olla ihmisiä lainkaan.

Jos on ongelma puhu aikuiselle,
ne auttaa se on niiden työ.
Kun ois asiaa niillä on ruokatunti,
ihan ku ei tarpeeks jo kiristäis vyö.

Oon väsynyt tunnilla,
silmäni vaipuvat hetkeksi kiinni.
Kohta mulle osoitetut haukut raikaa ympäri luokkaa,
yöllä kuuluu nukkua sintti!

Välillä mä mietin onko ne oikeesti käyneet koulutusta,
vai kävikö ne kirjekurssin.
Me sentään opiskellaan perseet hiessä,
kun ne opettaa sanasta sanaan niinkuin kirjassakin.

Turta(na)

Esittäny niin kauan tuntevani,
et en enää tiä mitä tunnen.
Halunnut niin kauan olla joku,
et en enää tiiä kuka olen.
Keksiny niin kauan tekemisiä,
et en enää osaa tehdä mitään.

Mä haluan tuntee taas,
sillee miten sä sait mut tuntemaan.
Haluun kokee uudelleen sen kaiken,
ilot, surut, itsetuhoisuuden, onnellisuuden.
En haluu olla näin turta,
elää elämääni autopilotilla,
väsyneenä ja lasittunein silmin.

Luulen tietäväni kuka oon,
mut mistä mä voin tietää?
Ne sanoo et se kuuluu tähän ikään
etsiä itseään, olla vähän hukassa.
Oon niin epävarma mun toiveista,
et ei terkkarit uskokaan,
haluun lavalle, mut haluun olla rauhassa.
Haluun olla niinkuin sä,
kaunis, laiha, upea.

Tarviin päämäärän,
jonkun mihin pyrin.
Mietin päivät pitkät mitä haluan oppia,
mut en tee sen suhteen mitään.
Kai tekisin jos se olis tarpeeks tärkeetä.

Musta ei tunnu miltään,
elämä menee mun ohi.
Mulla on sosiaalinen elämä,
harrastan ja opiskelen,
mikään ei oo vialla.
Paitsi että just se on vialla.

Turhautuminen

Älä puhu mulle,
ei nähdä enää.

Käännä sun katsees pois,
ei nähdä enää.

Älä liiku meidän kanssa,
ei nähdä enää.

Älä oo mun ystävä,
jos ei koskaan olla enenpää.

Hetkiä.

Askeleiden kaiku tyhjässä salissa,
sydämen lyönnit kun jännittää,
hiustenkuivaajan humina kun on yksin kotona.

Kun herää minuutteja ennen herätyskelloa
ja odottaa sen soimista.
Ja kun se soi, toivoo että saisi odottaa vielä hetken.

Lyijykynän rahina paperia vasten hiljaisessa luokassa,
kenenkään muun kynä ei pidä ääntä.

Kun pitäisi laittaa hana kiinni,
mutta avaakin sitä enemmän,
vesi roiskuu ja päälläsi on valkoinen paita.

Kun facebookin etusivu on täynnä päivityksiä
joista käsketään tykätä jos välitetään kirjoittajasta.
Kun ohittaa päivityksen ja miettii,
tuleeko toiselle nyt paha mieli.

Ollaan porukalla mässäämässä,
tarjolla on suolaista ja makeaa.
Ensin syö makeita, mutta tulee täyteen.
Siirtyy suolaiseen, ja tajuaa,
että on täynnä.

Kun lukee tätä tekstiä,
ja hoksaa,
että lähes jokaisen kohdan tunne,
on jotenkin tuttu.