Tähän runoon tuli inspiraatio täältä
Maa on märkää ja ilma kosteaa,
mä juoksen paljain jaloin.
Sadepisarat kastelevat mun hiukset,
mä haluan vain paeta teiltä.
Mä löydän mun taivaani,
enkä mä välitä särkevistä jaloista.
Riisun mun päältä mustetahrat,
riisun kemikaalit, lapsityövoiman ja maailman.
Märät hiukset liimautuu mun niskaan,
märät ruohot liimautuu mun ihoon.
Mä olen hetken mä,
sade huuhtoo musta kaiken ylimääräisen.
Vitsi niin kaunista ja särkevää 0_o
VastaaPoistaNyt olen todella iloinen, jos olen edes pienessä määrin ollut osallinen tämän luomiseen
Paratiisilintu kiittää ja kumartaa
kiitos! todellakin olet ollut osallinen! ja mä oikeesti kiitän sua, koska tajusin sun tekstin myötä, että mä ihan tosissaan tarvitsen aikaa itselleni. mä kaipaan juuri sitä, että antaa sateen kastella eikä pidä miettiä että vaatteet kastuu, tai että saa olla ihan vaan oma itsensä. lukion myötä olen tainnut hukata vähän oman itseni, ja vähän ehkä unohtanut etten elä miellyttääkseni muita. ihanaa että joku toi mut takaisin maan pinnalle.
PoistaSä kirjotat niin kauniisti et mä oon ihan sanaton.. Niin hienoo et maailmast löytyy tollasia ihmisiä kun sä, sellasia ihmisiä jotka jaksaa panostaa ja pistää aikaa kirjottamiseen ja luomiseen. Oot ihan älyttömän taitava.
VastaaPoistaoi nyt mä olen ihan sanaton! kiitoskiitoskiitos!
PoistaAivan ihana♥
VastaaPoistakiitos!<3
Poista